Viime ajat on menneet joko muutossa, kuntouttavassa työkokeilussa että myös kovissa kivuissa ennenkuin sain testaukseen kipulaastarin. Se tunne kun pystyy kävelemään pitkästä aikaa ontumatta ja ilman kipua on uskomaton. Toki jalka temppuilee ja menee alta mutta hermokipu on lyrican laskusta huolimatta pysynyt kohtuun rajoissa laastarin avulla. Eka viikko oli kyllä melkoinen haaste mutta koska huomasin kipujen vähenevän paljon niin päätin sinnitellä maailman pyörimisestä, rintakivusta ja pään sekavuuresta välittämättä. Haaveena on nyt saada itseään parempaan kuntoonkin. Kipujen takia kun en ole pystynyt kuin lähinnä hoitamaan kotona pakolliset kuntouttavan työtoiminnan lisäksi. Mies on tällä välin väsäillyt tälläistä http://www.rautarasa.fi/, josko hänen unelma siitä vielä lähtisi laukkaan :) Itse pysyn lähinnä taustatukena. 

Muutosta senverran että se oli raskas ja vauhdikas kun viikossa siirtyi tavarat paikasta a paikkaan b ja lähinnä henkilöautoa ja omia lihaksia käyttäen. Nyt ollaa onnellisia ja tykätään uudesta kodista paljon enemmän kuin vanhasta. Toivottavasti täällä tulee vietettyä yhtä monta vuotta kuin vanhassakin asunnossa.