Vauhdilla mennyt nyt päivät kun viime viikolla valmistautui niihin juhliin. Juhlat on nyt juhlittu ja kivaa oli. Oli kiva taas nähdä suvun pienimpiäkin ja varsinkin kummipoikaa. Ja onhan siellä tulossa uusi täditettäväkin huhtikuussa <3 Ja nyt sitten ollaankin vauhdilla aloittamassa huomenna kuntoutusta. Sain eilen soiton että otanko vastaan peruutuspaikan ja totesin että kyllä kelpaa. Vähän kyllä pelottaa nuo kävelymatkat linkalle ja takaisin. Aamusta ensin torille meiltä matkaa 1,5km ja siellä toisessa päässä tienvierestä on sairaalalle n 1km ja iltapäivästä/illasta sitten sama toisinpäin. Toki siellä saa yöpyäkkin halutessaan mutta en nyt ainakaan tällä tietoa aio siellä ainakaan joka yö olla. Sairaala on sairaala vaikka siellä ei tarvitsisikkaan olla sentään petipotilaana. Rakas mieheni oli laitellu mun pyöräni "kuntoon" joten toki voin sillä aamusta mennä torille, jos ei sitten lukko ole jäätyny uudestaan kiinni niin ettei aukea. Sekin vähän helpottaa matkoja. Vielä ei jännitä ihan hirveästi mutta luulenpa että kyllä tässä vielä alkaa jännittämään. Huippu on se että nyt tuli Kelankin kuntoutuksesta päätös ja sinnekkin olen menossa kevään mittaan. Kunhan nyt ei päällekkäin eikä ihan peräkkäinkään tarviisi mennä. Olen pakkaillut reppuun tavaroita mukaan ja katsellut linkkavuoroja valmiiksi joten niiden suhteen asiat alkaa olla ok. Luulenpa vain että huomenaamulla on todella vaikea saada itseään ylös sängystä kun herätys on jo varttia vaille kuusi kun linkalla tarvii olla 7:15. Takaisin päin sitten pääsen kuulemma 16:30-17:00. Toki siellä päässä voi sitten joutua odottamaan linkkaa tunninkin. Mutta eiköhän tämä tästä kun pääsee alkuun ja kerrotaan mitä milloinkin tehdään. Sen kyllä tiedän että ensi yönä nukkuminen jää taatusti vähiin. Ja lähiaikoina jää varmasti myös kirjoittelut vähiin. Alkuun ainakin olen taatusti ihan poikki kun kaiken maailman jumppaamisten ja uintien jälkeen illasta pääsee kotiin...ja ruokaa laittamaan ;D