Tuo kello kilkattaa nyt todellakin kovaa ja vauvan tuoksu on niin uskomattoman ihana tuoksu. Vaikka mehän olemme jo aikoinaan tehneet päätöksen että emme ota enää riskejä. Eka vauvammehan kuoli kohtuun 5 viikkoa ennen laskettua aikaa kun napanuora meni kaulan ympäri. Silloin lääkäri vannoi ettei toista kertaa peräkkäin niin voi käydä mutta ettei hän voi sanoa ettei kolmannella kertaa taas niin kävisi. Mutta tyttömmehän syntyi kuitenkin napanuora kaulan ympärillä. Lisäksi kun meillä kärsittiin koliikista vaikka ja kuinka kauan ja tyttö alkoi nukkua yöt vasta lähemmäs kaksi vuotiaana niin sekin edes auttoi päätöstä että olemme onnellisia yhdestä lapsestamme <3 Mutta silti tuo kello kilisee häiritsevästi korvani juuressa. Vaikka nyt alkaa ikäkin tulla vastaan ja varsinkin terveys. En ole edes kysynyt lääkäriltä kestäisikö selkäni ja siellä olevat ruuvit+luudutus raskautta mutta epäilen että ei kestäisi, lisäksi lääkitykseni on sellainen ettei missään tapauksessa sitä voisi jatkaa raskausaikana ja silti kilisee. Onko se joku luontainen juttu että kun tietää että kohta on sen ikäinen ettei voi enää tullakkaan raskaaksi niin silloin tuon kellon on kilistävä? Vaikka tiedän senkin etten millään jaksaisi enää valvoa öitä (valvon kyllä muutenkin) ja että selkäni+käteni eivät jaksa kantamista niin silti kilisee.

Kissalukukin on tällä hetkellä täysi joten en voi nyt vauvakuumeeseen ottaa kissanpentuakaan. Mutta onneksi pääsen aina välillä nuuskuttamaan tuota ihanaa vauvantuoksua kun on pieniä täditettäviä ja ystävälläni on kaksi ihanaa pientä poikaa. Ehkä tuo kilkatuskin joskus vaimenee. Muiden lapsissa kun on kuitenkin omat hyvätkin puolensa,heidät voi aina luovuttaa vanhemmilleen kun pitäisi vaihtaa kakkavaippa :D