Aamu alkoi sillä että tajusin ensin että ihan joka paikka on niin jumissa kuin vaan voi olla. Ja kun olin hetken ollut hereillä tajusin myös että mullahan on jo migreenikohtaus päällä. Noh ei muuta kuin ottamaan lääkkeet ja sänkyyn makaamaan ja toivomaan että ne lääkkeet pysyisi sisällä. Aattelin että koitan nukkua josko sekin helpottaisi oloa kun ennen on ainakin helpannut. Noh Santeri kömpi sitten myös sänkyyn ja tottakai mun yli. Onneksi rauhoittui makuulle toiselle puolen sänkyä. Kunnes sitten meidän pikku piru keksi että mähän olen koittamassa nukkumista! Ensin tulee makkariin kiipeilemään yöpöydälle kirjojen päälle ja tiputtelee niitä. Sitten kynsii sänkyä jne. Komensin että pois makkarista tai olemaan hiljaa että koitan nukkua. Vastaus oli vaan "Mäy" Noh lähti kuitenkin makkarista ja yiritn taas nukkua. Juuri ennen nukahtamista kuulen että jaahans meillä hypättiin kirjahyllyn päälle ja eikun komentamaan pyryharakka alas. Tämän jälkeen herra löysi jostain paperin palan ja alkoi rapistella sen kanssa. Mä jo hulluuden partaalla ja luovuttamassa koko nukkumisen suhteen. Lopetti sen kyllä yhdellä komennolla ja kämppä hiljeni. Siihen asti kunnes meidän Matamimimmi, Muusa tuli sängyn alle mouruamaan juoksuaan. Siinä vaiheessa ajattelin telkeväni Killerin ja Muusan pihalle. Onneksi rouva sitten tajusi aika äkkiä että on viisainta siirtyä muualle mouruamaan. Ja mä sain jopa nukuttua noin tunnin verran pienissä pätkissä. Olo ei ole vieläkään todellakaan normaali. Herätessäni esim etsin sängystä pöydältä pudottamaani kynää :D Niska on edelleen jumissa ja särkee, pää ei onneksi kovin lujaa nyt juuri. Taitaa kuitenkin olla edessä vielä uusi lääkitseminen ja takaisin sänkyyn jos en sitten halua lähteä taas päivystyksen kautta migreenitippaan ja se vaihtoehto ei nyt vaan kauhiasti houkuttele.