Niveleni on jo hyvin ilmoittaneet että fibron suhteen vuoden pahin aika on alkanut. Joka paikkaa särkee yhtäaikaa ja vuorotellen. Mikään lääke ei meinaa taas auttaa. Äsken kyllä katselin tuota keliä ja äkkiseltään vertaisin sitä kyllä syysmyrskyyn enkä kevääseen. Mutta sitten kun katselen kasvimaatani johon on jo jonkun aikaa pukannut uutta ruohosipulia niin on myönnettävä että keväthän se pukkaa. Ja maaliskuuta eletään ihan selvästi Muusankin kalenterissa koska rouva aloitti juoksun ihan samantien kun alkoi maaliskuun eka päivä :D Onneksi alkaa olla jo loppupuolella mouruaminen. Ja välillä täällä talossa jopa on taas hiljaistakin. Kaikesta huolimatta tykkään kovasti keväästä. Siitä kun luonto herää uuteen kesään, linnut laulavat ja aurinko alkaa lämmittää. Ja nyt varsinkin kun mustaa, märkää ja kuraista keliä on jatkunut monenmonta kuukautta niin pieninkin auringon säde tuntuu lämmittävän varpaissa asti. Jään odottamaan kunnon lämpöisiä ja mieluusti tuulettomia kevät päiviä jolloin pääsen taas tuonne ulos möyrimään multaan ja miettimään mitä kukkia vielä haluaisinkaan sinne tänne vaikka joka avoin paikka alkaa niitä jo täynnä olemaankin. Siitäkin huolimatta että kroppani ei keväästä nauti niin pääni ainakin yleensä nauttii.