Viime syksynä tuli sitten eteen mieheni lupaus tytölle että kun yhdestä kissasta aika jättää niin meille tulee tytölle joku häkkieläin. Tyttö kyllä ensin mietti että jaa-a haluaakokaan enää mitän sellaista. Mies sitten ekana heitti ilmoille että mites rotat? Ja eikun etsimään Porista kasvattajaa. Soittelin sitten Petralle ja selitin että haluttaisiin 2 kaksiväristä rottapoikaa. Ja hänellä sattui olemaan vielä vapaana juurikin sellaiset. Näin meille sitten muutti parin viikon orotuksen jälkeen rottapojat. Toinen tytölle ja sai nimekseen Julius Caesar, tyttöhän tykkää yli kaiken historiasta. Ja toinen poika mulle ja hänpä sai nimen Roope Salmisen mukaan eli Roope. Alusta asti on Julius C ollut pomo ja Roope oli valitettavankin arka ja säikky tapaus.
Vähän myöhemmin meille muutti sitten 5 viikkoinen ipana sijoitukseen ja niin sai mieskin oman rottasen. Tuo tänään murkkuikäinen diiva herra tuntee nimen Octavius ;) Aprillipäivänä sitten tapahtui jotain mitä en osannut edes milläänlailla orottaa ja mun Roopeni menehtyi täysin yllättäin 6,5kk iässä :( Jo silloin päätin että samanväristä rottaa en halua enää koskaan. Ja kun pahin suru hellitti niin aloin miettimään ihan ikiomaa rottasta. Tottakai palluttelen ja hoiran kaikkia rottasiamme mutta se oma on kuitenkin oma. Tällä kertaa olin päätymässä lähes kokonaan tummaan ja nimikin oli valmiina. Spartakus ja juuri noin kirjoitettuna koska Etelä-Pohojanmaalta on kotoosin niin helposti vaihtaa g:n k:si :) Mutta ennen tätä meille muuttikin aiwan uskomattoman rohkea ja vilkas sijoituspoika joka sai tytöltä nimen Oikawa. Kuva onkin ekoilta hetkiltä kun Julius Caesar (musta-valkoinen) ja Octavius tutustuvat vauvaan joka sinkoili salaman nopeasti paikasta toiseen.
Ja kun mentiin tätä kaveria hakemaan näin vauvakasassa jotain lähes tulkoon mustaa ja heti tietenkin kysymään Petralta että onko kaveri varattu? Ja onko poika? Ja kappas, Spartakus oli varattuna. Samalla reissulla juteltiin että kyllä meille sijoituskavereitakin vielä mahtuu. Petra näytti myös rexi lapsukaista mutta sanoin että en mää nyh oikein rexiä (kippurat karvat ja viikset). Noh kotiin tultiin Oikawan kanssa ja seuraavana päivänä taas kummasti selailin Hupsis rottalan nettisivuja ja huomasin siellä Rex pojan joka etsi sijaiskotia. Ja nimetty lempikirjailijani mukaan. Ja kun kyseessä oli vielä Tiikerinlapsi niin kappas, mäpäs ilmoitin että kyllä meille yksi rexikin mahtuu :D pari päivää sitten haettiin vauvat kotiin ja Octavius palasi samalla kotiin näyttelyreissultaan. Nyt on vaan ollut vahtimista koska herra Octavius koitti ensin Caesariksi caesarin paikalle ja kun totesi että eipäs onnistukkaan niin eilen sitten kurmutti yhdestä aresti yöstään huolimatta vauvoja niin kovin että päätyi viime yöksi häkin yläosaan miettimään että jätetäänkös ne murkkuilut nyt väliin ja aletaan taas elämään sovussa laumana.
Rotat ovat torellakin koko perheen ilo ja palauttaneet taas miehellenikin hymyn ja naurun sekä ovat ihan parasta terapiaa kun maailma potkii päähän. Nyt kyllä riittää hetkeksi kunhan saaraan lauman arvojärjestykset selväksi. Eilen jo tokaisinkin ettei yhtään vauvaa tule ennenkuin Octavius ohittaa pahimman mullittelu iän. Olen suuresti kiitollinen Petralle että ollaan saatu noita ihania palluteltavia omaksi ja sijoitukseen. Yhteystyömme on helppoa ja voin luottaa että saan myös apua ja neuvoja kun niitä tarvitse. Uskon että yhteistyömme tulee jatkumaan vuosia. Häkissä kun ei taatusti vilistä viimeiset meirän talon rottaset <3